BugHouse

Joulu tuli ja joulu meni, mutta mitä jäi käteen. Eipä paljon paskaakaan; pari lahjaa ja 5 kiloa vähemmän painoa. Ihanasta mahataudista johtuen eivät herkulliset jouluruuat kauaa sisällä pysyneet vaan sukelsivat vessanpöntön syvyyksiin parin tunnin välein. Jälkeen päin katsottuna oli tauti siunaus, sillä sain syödä vatsani aina täyteen kinkkua, laatikoita, lohta ym. hyvää ilman lihomista. Mietin, että tältäköhän bulimikoista tuntuu ja pitäisikö itseni kokeilla sitä, mutta totesin olevani liian laiska ja liian mukavuuden haluinen tähän, joten elämä jatkuu samaa rataa kohdallani joulunkin jälkeen.

Uudenvuoden juhlinta tarjosi tutustumista pariin uuteen ihmiseen, joista yhteen onnistuin jopa tekemään lähempää tuttavuutta. Tämän ansiosta jäi iltani plussalle vaikka juomat loppuivatkin jo ennen klo 01.00 maanantaiyönä 1.1.2007. Yritä siinä sitten luoda jotain keskustelua kun ainoa asia mitä halajaisit olisi ihanan kylmä lonkero, jonka jokainen siemaisu tuntuisi kuin palalta taivasta. Onneksi vastakkaisen sukupuolen edustaja oli niin ihastuttava, että pystyin melkein unohtamaan sisuksiani taudin lailla kalvavan janon. Keho kyllä kiitti seuraavana aamuna juomattomuutta tarjoamalla huikean kokoisen nälän, jonka sitten joutui tyydyttämään erittäin monella leivällä ja vedellä huuhtelemaan ne alas. Kokonaisuudessaan voi sanoa loma-ajan onnistuneen melkoisen hyvin ja antaa sille arvosanaksi yhdeksikön. Seuraavaa lomaa odotellessa…

Maailma tulee ja menee. Ken tietää milloin maailmanloppu koittaa ja millainen se on. Monia teorioita on esitetty; jotkut uskovat Jumalan tulevan puhdistamaan maailman, kuten tapahtui Nooan aikoihin; eräät ennustavat tuhon tulevan avaruudesta ja osa pelkää ihmisten itse tuhoavan maailman omilla toimillaan.

Miten tämä liittyy tähän blogiin on hyvä, mutta aiheellinen kysymys. Uskon nääs, että asioita pitää joskus tarkastella isossa mittakaavassa vaikka kyse olisikin vain pienen pienestä asiasta. Suuret asiatkin syntyvät monista pienistä, joten miksi asioita ei voisi pohtia toisin päin. Jospa jättiläismäiset asiat aiheuttavatkin yksittäiset, yksittäiselle henkilölle tapahtuvat onnistumiset ja vastoinkäymiset.

Maanjäristys Kaliforniassa aiheuttaa maata pitkin etenevän tärinän, joka etenee Yhdysvaltojen läpi, meren poikki Eurooppaan, jatkaa matkaansa kohti Skandinaviaa ja kohtaa päätepisteensä Helsingissä, jossa eräs henkilö kompastuu johtuen yht’äkkisestä asvaltin tärinästä. Mies jää hetkeksi maahan makaamaan ja ihmettelee, mitä tapahtui, kunnes naispuolinen henkilö tulee auttamaan miehen ylös. Tarina päättyy kaksikon yhteiseen loppuelämään, ja vain koska Kaliforniassa tapahtui maanjäristys useita päiviä, viikkoja tai kuukausia aikaisemmin.

Vaikka tarina onkin läpikotaisin fiktionaalinen voi sen pohjalta miettiä onko kohtaloa olemassa, jos on sääteleekö se ihmisiä vai luovatko kaikki oman polkunsa. Olen pohtinut aihetta ilman tulosta. Välillä tuntuu kuin jokainen asia, iso tai pieni, onnistuu tai muuttuu katastrofiksi vaikkei itse tekisikään omasta mielestään mitään erilailla kuin muina päivinä. Toisaalta taas uskoo tehtyjen valintojen vaikuttaneen asiaan. Esim. Ihminen A päättää mennä lääkikseen ryhtyäkseen lääkäriksi, auttaakseen muita ja tienataakseen siinä samalla mukavan summan rahaa. 70-vuotiaana A katsoo elämäänsä taaksepäin ja toteaa haaskanneensa sen paiskimalla 18-tuntisia työpäiviä ja unohtamalla pitää huolta perheestään, joka on aikoja sitten jättänyt hänet. Jos A olisi valinnut nuorena miehenä toisin ja ryhtynyt toiseen ammattiin, josta ei olisi saanut yhtä vaativaa ja hyväpalkkaista kuin lääkärin työ, mutta vapaa-aikaa olisi jäänyt enemmän, olisiko A kuitenkaan tyytyväinen 70-vuotiaana miettiessään elämäänsä? Olisivatko onnistunut perhe-elämä (joka ei olisi ehkäpä tässäkään tapauksessa toiminut) ja vapaa-ajan harrastukset (joita ei ehkä olisikaan) riittäneet sammuttamaan janon lääkärin ammattia kohtaan. Vai onko niin, että miehen kohtalo oli määrätty jo ennen hänen syntymäänsä ja minkä tahansa ratkaisun hän tekisikään tulisi mies olemaan elämänsä ehtoopuolella, olettaen hänen elävän niin vanhaksi, aina pettynyt elämäänsä.

Ihmiskunta voi miettiä kohtaloaan loputtomasti saamatta siihen koskaan vastausta. Taivas voi pudota niskaan, mutta ihminen vain jatkaa ikuista tarpomistaa pimeässä etsien ratkaisua, luullen löytäneensä ja menettäneensä sen. Kysymystä elämän tarkoituksesta tullaan kuitenkin pohtimaan niin kauan kuin yksikin elävä ihmisolento on jäljellä.

Ulkona harmaatakin harmaampi päivä. Vettä tulee kuin esterin perseestä ja mieliala on asteikolla ykkösestä kymppiin kolmosessa. Rahat on nollissa eikä fiiliksessäkään ole kehumista. Eilisen ryyppäyskeissin olisi voinut jättää pois kalenterista, mutta minkäs sitä heikkomielinen itselleen mahtaa.

Ammattikorkea alkoi elokuussa ja siitä lähtien on eletty railakasta opiskelijaelämää, mikä tuntuu myös kukkaron painon keventymisessä. Turhaan ei sentään kaikki rahat ole menneet, minkä todistaa äskeinen parin tunnin gow-sessio.

Gears of War on uskomattoman koukuttava peli, mikä ei välttämättä ole niin hyvä asia kuin voisi luulla. Liikkuminen vähenee tuolilta jääkaapille ja takaisin -tyylisiksi yksittäisiksi retkiksi eikä kunnollisia kontakteja muihin ihmisiin enää muodostu kasvokkain.

Huomenna pitäisi sitten mennä pitkästä aikaa arvostelemaan näyttelijäsuorituksia Bristoliin, kun Casino Royale räjähtää kankaalle. Odotukset ovat pitkästä aikaa korkealla vaikkakin kyseessä on nykyaikainen Bond -elokuva.

Leffan jälkeen fiilistelemään kaverin tupareihin, joista ei todennäköisesti juurikaan hupia irtoa selvänä. Juomatta oleminen ei valitettavasti ole tietoinen päätös vaan enemmänkin olosuhteiden pakko, johtuen huimaavasta summasta pankkitililläni. Sieltä löytyy uskomattomat 0,43€!!

np. Metallica – Turn the page