BugHouse

Allekirjoittanut otti testiin syksyn kauneimmaksi ja suurimmaksi tituleeratun Gears of Warin eikä jälki ollut kaunista.

Peli haettiin kaupasta heti Emergence Day:nä ja tungettiin suoraan boksiin kotiin päästyä. Kuva räjähtää television näytölle ja ihailen sitä kunnes tajuan, että ollaankin vasta valikossa. Nopeasti valitsen kampanjasta Hardcore split-screenin ja rupeamme kaverin kanssa tahkoamaan ensimmäistä kenttää.

Usean tunnin hikisen, täynnä ihmetystä sekä huutamista pelisession jälkeen päätämme lopettaa pelaamisen siltä illalta siihen ja jatkaa toinen päivä. Käyn syömässä ja vessassa, mutten saa Gears of Waria mielestäni, joten päätän jatkaa pelailemista yksinäni. Kellon lähestyessä kahta yöllä pakotan itseni lopettamaan ja painun unten maille.

Muutaman pelipäivän jälkeen olen vetänyt pelin läpi, mikä tarkoittaa GoWin olevan melkoisen lyht peli, mutta hämmästyksekseni tämä ei haittaa juuri ollenkaan. Vielä olisi tietenkin huvittanut lahdata örkkejä, mutta peli oli parempi lopettaa mielestäni tähän kohtaan kuin pakottamalla luoda uutta materiaalia, joka olisi ruvennut jo puuduttamaan ja käymään tylsäksi. Uudelleen peli arvoa onneksi löytyy, koska kyseessä on täysiverinen toimintapläjäys, jonka pariin jaksaa palata vaikka tarinan tunteekin, ja ehkä jopa sen takia.

Yksinpelin jälkeen on vuoro siirtyä pelaamaan moninpeliä LIVEen. Ilokseni huomaan, että valikot on toteutettu tarpeeksi selkeästi, jotta ensikertalainenkin saa niistä selvää ja pelejä löytyy helposti. Valitsen kaveri-listaltani jokaisen tyypin, joka on serverillä pelaamassa ja pyydän laittamaan kutsua. Inviteä joutuu kuitenkin odottamaan sillä Gears of War valtasi paikan Halo 2:ltä pelatuimpana LIVE-pelinä, joten odotetusti kaikki serverit ovat täynnä.

Reilun parinkymmenen minuutin odotuksen jälkeen pääsen vihdoin testaamaan GoWia verkossa ja se vakuuttaa heti. Lagia ei tunnu olevan yhtään eikä grafiikkaakaan ole karsittu yksinpelistä. Kontrollit ovat samat ja ukko/örkki käyttäytyy samalla lailla kuin kampanjassa. Pidän itseäni heti loistopelaajana, olenhan vetänyt yksinpelinkin jo läpi, mutta joudun pettymään karvaasti. Taistelukentällä olen todellinen nyyppä; ensimmäinen eeppinen taisteluni päättyy ensimmäiseen vastustajaan, joka tulee sahaamaan pikku-Locustin kahtia. Kuoleminen ei kuitenkaan herätä niitä kirosanoja suuhuni niin kuin yleensä nettipeleissä tapahtuu, vaan naureskelen itsekseni Lobbyssa kunnes toinenkin ruumis liittyy seurakseni hekottelemaan itselleen.

Hauskuudessa piileekin Gearsin suurin vahvuus ja se tulee parhaiten esille hyvässä seurassa. Suurinta osa kohtaamistani pelaajista ei haittaa vaikka kuoleekin tai jää ilman tappoa. Hienot tapot saavat hurraukset molemmilta puolilta ja huvittavat kuolemat naurattavat kyyneleet silmissä. Tosin välillä osasyynä voivat olla myös myöhäinen ajankohta ja/tai alkoholin määrä veressä.

Gears of War on hyvä peli, ehkäpä liiankin hyvä. Alussa mainitsin, että GoWin testaaminen ei ole kaunista jälkeä. Se on totta sillä olen huomannut, kuinka viihdyn yhä enemmän ja enemmän huoneessani valot sammutettuina, vieressäni välipalaksi kasa leipiä ja pullo EDiä. Jonkun tullessa käymään murahtelen olevani kiireinen ja jatkan vastustajien teurastamista pistoolillani. Peli alkaa vaikuttaa minuun myös ulkonäöllisesti; Naamaani on ruvennut ilmaantumaan tunnistamattomia näppylöitä, vatsani on kasvanut (eikä se ole lihasta) ja ryhtini on painunut kumaraan. Saa nähdä kuinka kauan kestää ennen kuin pystyn palauttamaan uljaan ulkokuoreni, mutta pahoin pelkään, ettei se tule onnistumaan aivan hetkessä.